Pyttipannu syntyi melko kivuttomasti ja perinteisesti. Heitin pannuun, öljyä, pippuria ja pikkuruisia perunakuutioita ja paistelin niitä aikansa eikä yksikään jäänyt pannuun kiinni. Taitaa tosin olla wanha pannuni siis siinä kunnossa että parempi käyttää vähemmän käytettyä vaikkakin muuten huonompaa pannua tästä lähtien ainakin pyttistä tehdessä. Pilkoin myös sipulit tosin suurehkoiksi paloiksi ja balkanin taas pieniksi. Porkkanankin pilkoin pieneksi mutta lisäsin vasta muutamaa minuuttia ennen kananmunaa. Kananmunan paistoin siis samalla pannulla mutta tietenkin raivasin sille tilaa enkä heittänyt sitä kaiken päälle. Sinapin kanssa tuotakin oli hyvä syödä. Herukkamehuakin muistin pitkästä aikaa juoda.