Fetasalaatti on ihan hyvää, vaikken sitä itse tekisikään. Olen silti alkanut jo sietää jopa oliiveita. En tosin ymmärtänut korputettuja ranskissiivuja. mutta niin käy joskus. Amélien seurassa mutustin appelsiinin, mutta vaikkei niin nälkä ollutkaan niin tahdoin jotain hyvää. Koska tuntui jotenkin tyhmältä rouskutella jäisiä kastikelihalastuja (no tietenkin paistettuja), ajattelin tehdä pikkuisen mätön. Makaroonia laitoin taas tietenkin liikaa, joten juttua jäi huomisellekin, ellen sitten sorru siihen jo tänä yönä. Siihen upposi siis pieni sipuli, homeinen keltainen tomaatti kaltattuna (makaroonia keittäessä voi myös kätevästi kaltata tomaatin) ja muutama kynsi valkosipulia. Mausteissa palasin muistojen tielle kaivettuani retkivarusteista chhhhilipurkin. Kuuden vuoden jälkeenkin se potkii ihan kivasti verrattuna vaikka hullujen päivien cayeneen. Laitoin myös sweet chilini lopun ja lorauksen sitruunamehua.

Huomenna luultavasti lisää homeisista ja keltaisista...